Ohjelma: Espoon barokin perinteinen joulukonsertti

Suoratoisto Espoon barokin YouTube-kanavalla
Espoon tuomiokirkosta
30.12.2020 klo 19.00

Mats Lillhannus, tenori

Hanna Haapamäki, nokkahuilu

Pieta Mattila, viola da gamba

Espoon barokin yhtye:

Susanne Helasvuo, viulu

Anna Pohjola, viulu

Terhi Lehtiniemi, alttoviulu

Jukka Kaukola, sello

Laura Vihreäpuu, urut

Ohjelma

Georg Philipp Telemann (1681-1767):

Ouverture à la Pastorelle TWV 55:F7
Ouverture, (Viste), Menuet, Air, Gigue, Caprice, Carillon

Lauter wonne, lauter Freude TWV 1:1040

G. Ph. Telemann / Pierre Prowo (1697-1757):

Triosonaatti nokkahuilulle, viululle ja basso continuolle TWV 42:d10
Allegro, Adagio, Allegro, Presto

G. Ph. Telemann:

Konsertto nokkahuilulle, viola da gamballe, jousille ja basso continuolle TWV 52:a1
(Grave), Allegro, Larghetto, Allegro

Ach, ewigs Wort, in Herz und Munde TWV 1:9

***

Joulukonsertin musiikki on lähes kokonaan saksalaisen Georg Philipp Telemannin (1681–1767) tuotantoa. Tämä tuleva oman oman aikansa superjulkkis osasi jo kymmenvuotiaana soittaa mm. huilua, viulua ja kosketinsoittimia. Samoihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset sävellyksensä ja kaksitoistavuotiaana jo ensimmäisen oopperansa. Täysi-ikäistyttyään Georg Philipp alkoi äitinsä toiveesta opiskella oikeustiedettä Leipzigin yliopistossa. Hän aikoi päättäväisesti toteuttaa toiveet ja jätti siksi kaikki soittimensa lapsuudenkotiinsa. Tästä huolimatta Telemann jatkoi säveltämistä piilottaen nuottikäsikirjoituksiaan opiskelija-asuntolan huoneeseensa. Telemannin musiikillisen uran lopulta alettua hänet nimitettiin ensin viiden hampurilaisen kirkon musiikilliseksi johtajaksi ja myöhemmin Hampurin oopperan johtajaksi.

Telemann oli utelias ja avoin barokin eri tyyleille sekä kansanmusiikille. Rohkeasti hän kokeili ja yhdisteli sävellyksissään musiikillisia vaikutteita koko Euroopan alueelta. Telemann rakasti tarttuvia ja mukaansatempaavia melodioita, joita kuulijoiden oli vaivatonta seurata. Hänen tavoitteenaan oli tuottaa korkeatasoista musiikkia erityisesti kiinnostuneille amatööreille ja näin sekä tukea musiikillista lahjakkuutta että kehittää suuren yleisön musiikkimakua ja arvostelukykyä. Telemann tulikin pian kuuluisaksi helposti ymmärrettävistä teoksistaan, ja se teki Telemannista yhden Saksan johtavista säveltäjistä 1700-luvulla. Hänen sävellystuotantonsa kattaa mm. yli 40 oopperaa, oratorioita, satoja kantaatteja, hengellistä ja maallista musiikkia, orkesterimusiikkia ja lukemattoman määrän kamarimusiikkia. Telemann myös julkaisi itse omat käsikirjoituksensa ja teki kaiverrukset painettujen sävellystensä kansisivuille.

Konsertin avaava Ouverture à la Pastorelle on yksi monista Telemannin alkusoittosarjoista, joiden syntyvaiheista ei ole tarkempaa tietoa. Ensimmäinen osa, ja varsinkin sen keskellä oleva nopea jakso, voisi hyvin olla oopperan alkusoitto - maalaistunnelmaan viittaava sana pastorelle luo mielikuvan lavalla omissa askareissaan hyörivistä maalaiskylän asukkaista. Alkusoittoa seuraa useita erilaisia tansseja, jotka eivät noudata totutuinta tanssisarjan kaavaa - mutta nytpä ei ollakaan hovissa, vaan keskellä mielikuvien iloista ja mutkatonta maaseutua. Viimeinen osa Carillon viittaa eri sävelkorkeuksille viritetyistä kelloista koostuvaan soittimeen, jota soitetaan koskettimistolla. Pian sellaista soitinta päästään kuulemaan myös Suomessa, sillä Suomen ensimmäinen carillon tulee Vantaalle valmistuvaan uuteen Tikkurilan kirkkoon tammikuussa 2021.

Neljänneksi adventtisunnuntaiksi sävelletty Lauter wonne, lauter Freude on Telemannin vuosina 1725-26 ilmestyneestä kokoelmasta Der Harmonische Gottesdienst. Telemann ilmoitti vuoden 1725 lokakuussa Hamburgisch Correspondenten -lehdessä tulevasta kantaattisyklistä saadakseen sille tilaajia. Kokoelmassa on kantaatti vuoden jokaiselle kirkkopyhälle. Enemmänkin yksityiskoteihin kuin kirkkojen messuihin tarkoitetut, helposti lähestyttävät kantaatit oli instrumentoitu niin, että niihin tarvittavat soittimet löytyivät useimmista kodeista. Kokoelmasta tulikin nopeasti hyvin suosittu ja sitä tilattiin säveltäjältä paljon. Konsertin lopuksi kuultava 3. joulupäivän (27.12.) kantaatti Ach, ewigs Wort, in Herz und Munde on kokoelman jatko-osasta Fortsetzung des Harmonischen Gottesdienstes, jonka Telemann julkaisi vuosina 1731-32.

Sekä Telemann että Altonassa työskennellyt urkuri Pierre Prowo (1697-1757) on merkitty eloisan, nokkahuilulle, viululle ja basso continuolle tehdyn Triosonaatin säveltäjäksi. Telemannin nimissä ollut sonaatti sai Telemannin teosluetteloon viittaavan TWV-numeron, kunnes vuonna 2010 musikologi Klaus Hofmann löysi Mecklenburg-Vorpommenin osavaltion kirjastosta käsikirjoituksen, jossa säveltäjäksi oli merkitty Pierre Prowo. Tässä versiossa oli myös yksi ylimääräinen Adagio-osa. Lukuunottamatta ylimääräistä osaa sonaatti on kuin suoraan Telemannin kynästä. Koska Prowon muut säilyneet sävellykset (ja myös tuo ylimääräinen osa) lienevät enemmänkin harrastelijasäveltäjän tasoa, on jälleen herännyt epäilyjä sonaatin alkuperästä. Tällainen voisi olla yksi mahdollinen selitys: Telemannin triosonaatista on ollut liikkeellä versio, josta on hävinnyt continuostemma. Prowo on täydentänyt sonaatin säveltämällä puuttuvan stemman sekä ylimääräisen osan ja laittanut koko sonaatin omiin nimiinsä. Myöhemmin joku asiasta perillä ollut on poistanut ylimääräisen osan ja palauttanut sävellyksen Telemannin nimiin. Varmuutta asiaan ei saada, ellei löydy jälleen uutta palasta jonkin arkiston uumenista. Musiikki ei onneksi tästä epävarmuudesta kärsi - teos on yhtä viehättävä, olipa sen syntyhistoria mikä tahansa.

Telemannin rakkaus tarttuviin ja mukaansatempaaviin melodioihin on vahvasti läsnä Konsertossa nokkahuilulle ja viola da gamballe. Yhdessä elämäkerrallisessa luonnoksessaan Telemann tunnusti, että italialaisissa konsertoissa oli hänen makuunsa liikaa teknisten taitojen esittelyä. Hän pyrki antamaan virtuoosisen näyttävyyden ohella tilaa myös solistien ja orkesterin väliselle hienostuneemmalle keskustelulle - omien sanojensa mukaan hänen konsertoissaan oli ranskalainen tuoksu. Ja mikä voisikaan olla ranskalaisempaa kuin toinen soolosoitin, viola da gamba! Se ei kilpaile (italialaisen) nokkahuilun kanssa, vaan ne yhtenä solistina keskustelevat ja kisaavat isomman yhtyeen kanssa. Telemann on merkinnyt yhtyeen kokoonpanoksi violino grosso, viola e fondamento. Violino grosso ei suinkaan ole jättimäinen viulu, vaan termi jota Telemann käytti muissakin teoksissaan tehdäkseen eron viulun soolo- ja tuttistemmojen välille.

Teksti Hanna Haapamäki ja Laura Vihreäpuu

***

Mats Lillhannus on Turussa asuva varhaiseen musiikkiin erikoistunut laulaja, musiikkikirjailija, toimittaja ja äänitysteknikko. Musiikkitieteen alalla suoritetun maisteritutkinnon jälkeen vuonna 2001, hän käynnisti tenorin ammattiuraa sekä solistina että yhtyelaulajana. Solistina Lillhannus viihtyy erinomaisen hyvin barokkikauden oratorioissa ja kantaateissa. J.S. Bachin passiot ja muut isot sakraaliteokset muodostavat hänen ydinohjelmistoa, mutta hän on esittänyt lukuisia muitakin teoksia mm. Händelin, Purcellin, Schützin ja Charpentierin kynästä.

Lillhannus on uransa aikana perustanut useita yhtyeitä, kuten lauluyhtye Camerata Aboensis ja kamarikuoro Key Ensemble. Näiden lisäksi hän on esiintynyt monien yhtyeiden riveissä sekä Suomessa että ulkomailla, kuten Helsingin kamarikuoro, Radiokören (Tukholma), Ars Nova Copenhagen, Ensemble SYD (Malmö) ja Erik Westbergs Vokalensemble (Piteå). Musiikkitieteen opintojensa lisäksi Lillhannus on opiskellut laulua yksityisesti Tukholmassa Veikko Kiiverin johdolla, Baselissa Evelyn Tubbin johdolla ja Malmössa Kevin Smithin johdolla. Vuonna 2010 hän valmistui Schola Cantorum Basiliensisin jatkotutkinto-ohjelmasta AVES (Advanced Vocal Ensemble Studies). Häntä kiinnostaa myös tuntemattomien aarteiden esillekaivaaminen arkistoista ja hän toimittaa ahkerasti mm. Renessanssiajan nuottijulkaisuista nykyaikaiseen nuottiasuun.

Lillhannuksen uusin aluevaltaus on äänitystekniikka. Hän keskittyy myös tällä alalla vokaalimusiikkiin ja muuhun akustiseen musiikkiin. Lillhannus on äänittänyt ja toimittanut useita CD-levyjä, mm. Kamarikuoro Key Ensemblen moninkertaisesti palkittuja levyjä.

Nokkahuilisti ja traversisti Hanna Haapamäki tunnetaan aktiivisena muusikkona, joka on esiintynyt sekä solistina että kamarimuusikkona lukuisissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Hannaa on kuultu mm. Kymi Sinfoniettan sekä Suomalaisen barokkiorkesterin solistina. Hanna on barokkiyhtye Baccanon sekä Bravade-nokkahuilukvartetin jäsen. Hän soittaa nokkahuilua ja traversoa myös Helsingin Barokkiorkesterissa, Suomalaisessa barokkiorkesterissa sekä Espoon barokissa.

Pieta Mattila on erikoistunut vanhan musiikin esittämiseen niin solistina kuin yhtye- ja orkesterimuusikkona. Hän toimii sellistinä ja gambistina useissa kokoonpanoissa, joista mainittakoon Espoon barokin lisäksi Kuninkaantien muusikot, Suomalainen barokkiorkesteri, sekä barokkiyhtyeet Tuohi, Rosinante ja Eloisa Consort. Pieta aloitti sellistin taipaleensa Espoon musiikkiopistossa ja jatkoi sieltä Metropolia Ammattikorkeakouluun ja Sibelius-Akatemiaan. Lisäksi Pieta on täydentänyt opintojaan Pariisin konservatoriossa (CNSMD de Paris) sekä Bremenin musiikkikorkeakoulussa (HfK Bremen). Vanhan musiikin lisäksi Pietaa viehättää bänditoiminta: Hän on toiminut muun muassa Savanna-yhtyeen sellistinä ja biisintekijänä.

Espoon barokki on vuonna 2015 perustettu vanhan musiikin yhdistys. Se kehittää ja tuo esiin korkeatasoista ja monipuolista vanhan musiikin konserttitarjontaa kotikaupungissaan ja lähiseuduilla. Espoon barokki on onnistunut yhdistämään Espoon alueella toimivat vanhaan musiikkiin erikoistuneet freelance-muusikot, pedagogit, orkesteri- ja kirkkomuusikot sekä vanhasta musiikista kiinnostuneen yleisön. Viiden toimintavuotensa aikana yhdistys on ehtinyt järjestää konsertteja 25 paikassa ympäri Espoota ja Espoon barokin yhtye on esiintynyt myös muilla paikkakunnilla, kuten Helsingissä, Vantaalla, Raaseporissa, Sastamalassa ja Urjalassa.  Espoon barokin yhtyeen kokoonpano vaihtelee esitettävän ohjelmiston mukaan. Johtajina ovat vierailleet mm. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Aapo Häkkinen ja Anssi Mattila. Espoon barokin muusikoita on kuultu myös erilaisissa paikallisissa tapahtumissa. Espoon barokin toimintaa ovat tukeneet mm. Espoon kaupunki, Konstsamfundet, Svenska kulturfonden, Kansan Sivistysrahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Espoon seurakuntayhtymä. Syksyllä 2019 starttasi Espoon barokin järjestämä festivaali, Espoon barokkipäivät, joka järjestetään vuosittain eri kaupunginosassa.

***

Ach, ewigs Wort, in Herz und Munde

1. Arie
Ach, ewigs Wort, in Herz und Munde  sollst du, bis in die letzte Stunde,  mein suessestes Gespraeche sein.	Oi ikuinen Sana, sydämessä ja suussa olet minulle, viimeiseen hetkeeni saakka, kaikkein ihaninta puhetta.
2. Rezitativ
O seligs Wort! durch dein Erbarmen  schreib, praeg und schliesse doch mir Armen, dich selber tief ins Herz hinein, Der Glanz der Herrlichkeit, und deiner Gottheit wahres Wesen, wovon der Glaube mir die Wissenschaft verleiht; verbleibt mir jederzeit, vor aller Weltpracht, auserlesen; ja, dafuer muss der Herrlichkeit der Erden mir gar ein ungeheures Scheusal werden.	Oi autuas Sana! Armosi kautta kirjoita, piirrä ja piilota minun kurjan sydämeni syvyyksiin Taivaan loisto ja Jumaluutesi tosi olemus, johon usko luo minussa luottamuksen; Pysy aina luonani, kaiken maailman kunnian eteen valittuna; Kyllä, sen edessä on kaikki maallinen ihanuus oleva minulle kauhistuttava hirviö.
3. Arie
Weg, weg, O Herrlichkeit der Erden! Ich schau des Hoechsten Herrlichkeit. Hier strahlet Gottes Pracht so praechtig, hier ist der Gnaden Glanz so maechtig, dass wir voll Pracht und Klarheit werden, durch seines Lichtes Seltenheit.	Pois, pois, oi maalliset kalleudet! Minä etsin Taivaan ihanuutta. Siellä loistaa Jumalan kunnia niin vahvasti, siellä on armon valo niin voimakas, että meidät täyttää kunnia ja kirkkaus, Hänen harvinaisen valonsa kautta.

Lauter wonne, lauter Freude

1. Arie
Lauter Wonne, lauter Freude,  spielt in meiner regen Brust.  Doch dem flammenreichen Herzen  ist itzt kein suendlichs Scherzen  einer eitlen Glutwusst:  Gott allein ist seine Lust.	Korkein onni, korkein Ilo soi eloisasti rinnassani. Mutta liekehtivää sydäntäni ei täytä syntisten ilottelun tyhjänpäiväinen hehku: Jumalaa yksin se kaipaa.
2. Rezitativ
Dort labet sich ein Kind der Eitelkeit  an aller Wohllust dieser Zeit;  ein andrer ist auf Geld und Gut entflammt  und seine Freude waechst zugleich mit seinen Schaetzen;  der dritte wuenschet kein Ergoetzen,  das nicht da nebst aus hoher Ehre stammt;  die vierte wenn er sich an Feinden raechen kann,  sieht dies fuer sein Vergnuegen an;   noch andern muss aus andern Dingen  der Vorwurf ihrer Lust entspringen.  Allein, wie schlecht ist diese Freude, wovon der Grund so leicht,  ja oft so ploetzlich, weicht!  Wie schaendlich ist die Weide,  die zwar, den Augen nach, beliebte Blumen traegt  und dennoch lauter Gift in allen Blaettern geht!  Ach, welcher sich in Christo nicht erfreut,  dem bringt sein Freuden lauter Leid.  In Gott allein wird solche Lust gefunden,  die mit Bestand und Seligkeit verbunden.	Tuolla laiskottelee turhuuden lapsi, kaikkien tämän aikamme nautinnoissa; Toinen on kullasta ja tavaroista liekeissä ja hänen ilonsa kasvaa aarteidensa kanssa; Kolmas ei toivo muuta riemua kuin se joka maineesta syntyy; Neljäs, jos hän saa kostoa vihollisilleen, hän siitä saa nautintonsa; Toisille vielä on toisia asioita jotka houkuttelevat heidän intohimoansa. Mutta miten heikko onkaan tämä ilo, jonka alta maa niin helposti ja usein niin yhtäkkiä pettää! Miten petollinen onkaan niitty, joka silmiä varten kantaa ihania kukkia, mutta jonka lehdissä on kuolettavaa myrkkyä! Oi, joka ei Kristuksessa iloitse, hän tuo iloonsa myös ankaraa kärsimystä. Jumalaan yksin kääntäkäämme kaipuumme, jossa on yhdessä pysyvyys ja autuus.
3. Arie
Ein stetes Zagen, ein ewigs Nagen, ein Trauren, das kein Ziel erhaelt, beschliesset den Jubel der lachenden Welt. Doch wer sich Gott zur Freude setzet hat beides, was ihn hier ergoetzet und was ihm ewig wohlgefaellt.	Ikuinen epäily, jatkuva nakerrus, huoli ilman määränpäätä ympäröi iloitsevan maailman riemua. Vaan joka iloitsee Jumalassa, saa sekä mitä täällä kaipaa, että ikuisuuden hyvää. suomennos Mats Lillhannus